Muurasjärvi

(Lähteenä mm. Kirsi Kohvakka: Luvattu ja lunastettu maa)

Muurasjärven kylä sijaitsee 30 km Pihtiputaalta luoteeseen Haapajärvelle päin, ja on koko 1900 -luvun ollut Pihtiputaan suurimpia kyliä. Muurasjärvi on Kymijoen latvavesistöjä.

Tienoo on loivasti kumpuilevaa, talot sijaitsevat yleensä matalien mäkien päällä. Pellot ovat multa ja ?turvemaita. Maatilat ovat lähinnä karjatiloja.

Ensimmäistä asutusta on ollut jo 1560- luvulta, savolaisten tultua paikanpäälle. Aikaisemmin hämäläiset käyttivät Muurasjärven seutua eräalueenaan. Ensimmäiset tilat ovat olleet: Partala, Pekkarila ja Tossavainen. Tuohon aikaan asutusta on vaihtelevasti ollut 2 - 4 taloa. 1800- luvun alussa kylässä oli 5 uudistilaa.

Isojako aloitettiin mittaustöillä Pihtiputaalla 1797, ja jako toimitettiin 1814. Silloin Muurasjärvellä oli 10 perintötilaa, 7 kruununtilaa ja 6 torppaa. Tilat ja torpat ovat olleet nykyisen keskustan kohdalla, Muurasjärven ja Vuohtojärven rannalla. Torpat itsenäistyivät 1920-luvulla

1900 luvun alussa Muurasjärvellä tapahtui voimakasta asutuksen lisääntymistä. Mäkitupia ja torppia ilmestyi runsain mitoin. Vuoteen 1941 mennessä Muurasjärvellä oli jo monta erillistä kylää. Muurasjärven ja Vuohtojärven rannoilla oli vanhinta asutusta, Untisperä, Lehtosperä, Korhosperä ja Särkiperä ja 10 km:n päässä sijaitseva Kojosperä olivat muut kyläosat.

Maanhankintalain nojalla Muurasjärvelle perustettiin asutusalueita 4 kappaletta. Niiden sijaintipaikat olivat pääasiassa rakentamattomia ja raivaamattomia alueita. Junganjärvi jossa oli 27, Savijärvi jossa oli 21 tilaa, Kelkkamäki 5 tilaa ja Saukkopuro 5 tilaa.

Maanluovuttajina toimivat, valtio, metsäyhtiöt, kunnat, seurakunnat ja rappiotilat. Koska em. ei ollut tarpeeksi viljelymaita, jouduttiin yksityisiltä lunastamaan maata ja metsäpalstoja, heille annettiin vastavuoroisesti tilalle valtiolta metsämaata..

Asukkaat

1930-luvulla, Muurasjärvellä oli eniten pienviljelijöitä, joilla oli maatila, mutta joilla ei ollut taloudellisesti mahdollisuutta hoitaa ja viljellä sitä. Tilalliset olivat taas sellainen ryhmä, joilla oli keskikokoinen maatila ja josta he saivat elannon viljelemällä sitä ja metsää myymällä. Ylimpänä olivat sitten suurtilalliset joiden toimeentulo koostui karjatatalousvaltaisesta maataloudesta. He omistivat laajat maa-alueet.

Alimmaisena väestöstä olivat mökkiläiset, loiset. Heidän elantonsa koostui lähinnä tilallisilla töissä käymisenä, ns. palkkatyöläisinä. Työt saattoivat olla metsätöitä, maataloustöitä, tervanpolttoa, tukinuittoa jne. Käsityöläisiä oli myös Muurasjärvellä. Seppä Ville Paananen ja hänen poikansa Otto, olivat kuuluisia sepäntaidoistaan. He tekivät viikatteita, kirveitä ja jopa aseita. Aseita meni myyntiin myös oman paikkakunnan ulkopuolelle.

1945 Muurasjärvellä oli 4 kauppaa, 2 koulua, 1 kahvila, 1 pankki. Asutusta oli melkein 200 taloutta. 1930-luvun alkupuolella pellonraivauspalkkiot vaikuttivat siihen, että asutus laajeni ja uudisraivaus lisääntyi kylässä syrjäisellekin seudulle.

Liikkuminen ja yhteydenpito ulkomaailmaan

Kulkuneuvona oli hevonen tai jalkapatikka, talvisin käytettiin jäätietä ja kesällä liikuttiin veneellä.

Ahon talossa toimi kestikievari 1800- luvun alusta, sitten Katajamäellä, sitten Eevert Herrasen huushollissa ja kievaritoiminta palasi takasin Ahon taloon ja jatkui siellä 1930- luvun loppuun.

Rautatietä ei kylässä ollut vaan lähimmät asemat sijaitsivat sadan km:n päässä Suolahdella ja Sievissä 1900- luvun alussa. Kun Haapajärvelle valmistui asema 1923-25, rahdinajot helpottuivat. Rahtina kuljetettiin, talvisin metsäteitä pitkin ja kesällä maanteitä, esim. voita ja riistaa ja nahkoja. Paluukuormassa oli kauppiaille myyntitavaraa. Virka-asiat ja apteekkipalvelut hoidettiin Pihtiputaalla. 1930- luvulla aloitti postiauto liikennöinnin välillä Jyväskylä-Kalajoki. Kyytiin mahtui 20 henkeä.

Moottorivoimalla liikkuva vehje oli ensimmäisenä Hannes Sevonilla joka ajeli sivuvaunullisella Harley Davidsonilla 1923. Markkulassa ja Salmella oli ensimmäisenä autot, jotka olivat T-mallin Fordeja 1920-luvulla. Kuorma-auto ilmestyi kylänraitille 1930, samoin taksi.

Muurasjärvelle saapui myös tietoa ulkomaailman tapahtumista median välityksellä, eli Sorretun Voima, Saarijärven Paavo ja Liitto. Hupia elämään antoi Kurikka, joka oli pilalehti.

Puhelimen käyttöön saatiin tutustua 1917, silloin venäläiset sotilaat toivat aparaatin kylään. Sen myötä suomalaiset vetivät oman puhelinlinjan syksyllä, joka sitten toimi jonkin aikaa. Linjat purettiin kumminkin 1930 luvun lopussa.

Radiot saatiin kylälle 1920-luvulla. Opettaja Mäkeläisellä oli toinen ja Kalle Kiviaholla toinen. Radiot toimivat akuilla ja niitä kuunneltiin kuulokkeilla.

Maatalous

20-luvulta lähtien alkoivat muurasjärveläiset keskittyä karjantalouteen ja sen kehittämiseen. Karja ruokittiin lähinnä itseviljellyllä perunalla. Kauraa viljeltiin hevosia varten, että ne jaksoivat uurastaa talvella metsätöissä. Muuten ruis ja ohra olivat tärkeät viljelykasvit. Vehnää alettiin viljelemään 30-luvulla. Vaikka isoimmissa taloissa oli omat puimakoneet 20-luvulta lähtien, pientilalliset puivat viljansa riihessä.

Ensimmäiset puimakoneet toimivat hevosvoimalla, eli olivat hevoskiertoisia, tekniikan kehittyessä tulivat ensin höyrykäyttöiset ja myöhemmin polttomoottoreilla toimivat puimakoneet käyttöön. Sirppi oli työvälineenä pitkälle 20-luvun puoliväliin, sillä leikattiin ohra ja kaura, myöhemmin käyttöön tuli viikate. Ensin vilja leikattiin, sitten haravoitiin haravalla ja sidottiin lyhteiksi.

Ensimmäinen traktori, jossa oli piikkipyörät hankittiin Ahon taloon 20-luvulla. Kun sitä oltiin tuomassa ajamalla Sievin asemalta kotiin päin, se hajosi jo ensimmäisellä ajomatkalla.

Heinää alettiin myös viljelemään yleisemmin ja hevosniittokoneet tulivat käyttöön suurimmilla maatiloilla. Kylälle hankittiin myös yhteiskäytössä olevia koneita, mm. oja-aura. Sen vetämiseen tarvittiinkin jo enemmän hevosvoimaa, eli 6-8 hevosta. Muita yhteisiä koneita oli mm. perunannostokone, äes. Yhteisomistusta ei kuitenkaan harrastettu laajemmassa mittakaavassa.

Koneellistumista tapahtui pikkuhiljaa ennen maailmansotaa. Kuitenkin vain suurimmilla tiloilla oli isompia koneita, kuten puimakoneita ja niittokoneita.

Pienenä lisukkeena toimeentulolle oli Muurasjärvellä tervanpolton ja metsätöiden ohella, pontikankeitto.